Pyykkikone laulaa oodia arjelle, pyöritän sämpylöitä ja
katson ikkunasta kun lumihiutaleet pikkuhiljaa kasvavat suuremmiksi ja satavat
aina vain nopeampaa. Kohta sämpylän tuoksu kiemurtelee uunista asunnon joka nurkkaan. Yritän olla hyödyllinen, tehdä jotain, olla ihminen. Kävelen kylmässä, tuuli raapii kasvoja, autojen valot tekevät sokeaksi ja minä
kävelen vaikka sattuu. En jaksa itkeä enää, sain eilen illalla tarpeeksi,
tukkoisen nenän ja turvonneet silmät. Aamulla vielä mietin onko turhaa edes
yrittää laittaa ripsiväriä vai itkenkö tänäänkin sen sotkuksi poskille.
Unohdan itseni, minulla on vain keuhkot mitkä hengittää, iho, mikä tuntee silityksen, silmät mitkä näkee vain tyhjän seinän. Kaikista eniten pelottaa olla itsellensä hyvä, kaikista huonoimman omantunnon siitä vain saa.
Pelottaa ihan hirveästi olla olemassa, tekemättä itsellensä pahaa.
Älä pelkää pieni.
VastaaPoistaVielä sinä opit olemaan itsellesi hyvä. Tuntematta huonoa omaatuntoa. Jaksa vielä vain taistella sen puolesta.
Yritän olla pelkäämättä. Olen kohdellut itseäni hyvin, mutta omatunto ei anna rauhaa.
PoistaKiitos. <3